Suomen miinasodankäynnin historia aikajanalla
Aikajanalla pääset tutustumaan Suomen miinasodankäynnin historiaan kronologisessa järjestyksessä.
1585
Käytössä ”Antwerpenin piirityskone”. Koneeseen sijoitetaan räjähdyspanos, joka tukitaan kivillä ja muurilastilla. Räjäyttäjä on todennäköisesti aikatulilanka. Kone pudotetaan virran tai tuulen vietäväksi, jolloin se kulkee kohti tuhottavaa alusta.
1801
1805
Englanti varustaa miinaretkikunnan Ranskan laivastoa vastaan.
1848
Merelle ilmestyvät ensimmäiset maayhdys- eli linnoitusmiinat. Ne mahdollistavat omien laivojen turvallisen kulun miinakenttien läpi. Maayhdysmiinat ovat käytössä Saksan-Tanskan sodassa 1864.
1853–1856
Krimin sota tuo englantilais-ranskalaisen laivasto-osaston Suomenlahdelle. Venäjä laskee miinoitteita Tallinnan, Kronstadtin ja Suomenlinnan edustalle. Sodassa käytetään Moritz Jacobin ja Immanuel Nobelin Venäjällä kehittämiä miinoja.


1904-1905
28.7.1914
Venäläiset laskevat 2200 miinaa Porkkalan ja Naissaaren väliin. Miinasulku tukee rannikkolinnakkeiden puolustustehtävää.
1917
Itämeressä on yhteensä lähes 40 000 venäläisten ja saksalaisten laskemaa miinaa.
1914–1918
Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen lähivesille lasketaan noin 40 000 miinaa. Helsinki on yksi Venäjän laivaston päätukikohdista. Huhtikuussa 1918 venäläiset poistuvat Helsingistä jättäen jälkeensä erilaisia aluksia sekä käyttämättömiä miinoja.

19.4.1918
Maamme ensimmäinen miinoituskomennuskunta sijoitetaan Laatokalle. Tehtävää johtaa insinöörikomentaja Johan Dillström.
Tästä voit lukea enemmän Johan Dillströmin urasta: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1105715?term=Dillstr%C3%B6m&term=Johan&term=Laatokan&page=20
3.7.1919
Ensimmäiset miinanraivauksen uhrit (Hästö-Busö)

1918-1923
Vapaussodan päätyttyä saksalaiset ja suomalaiset aloittavat miinanraivauksen Suomen lähivesillä. Santahaminaan perustetaan Saksan merivoimien ylläpitämä koulutuskeskus, jossa suomalaisia koulutetaan miinanraivaukseen. Kalustona on venäläisten Helsinkiin hylkäämät A-luokan raivaajat. Suomen aluevedet saadaan raivattua vuoteen 1923 mennessä.

Lokakuu 1939
Suomen ja Neuvostoliiton välien kiristyessä laivasto laskee ensimmäiset puolustukselliset miinoitteet lokakuussa 1939. Maassamme on tuolloin noin 4 000 merimiinaa, joista vanhimmat ovat ensimmäisen maailmansodanajalta venäläisten jäljiltä maahamme jättämiä miinoja. 25.10. lasketaan Hangon lohkolla kaksi miinoitetta (48 miinaa) ja 27.10. Viipurin lohkolla sata miinaa. Suomella on käytettävissä noin 3000 miinaa, näistä 148 on laskettu lokakuussa ja 500 varataan Laatokalle. Ruotsista tilataan 200 miinaa.
Talvisodan aikana miinoja lasketaan noin 1900 kappaletta, joista Laatokalle lasketaan 264 miinaa. Esimerkiksi Ahvenanmeri miinoitetaan yhdessä ruotsalaisten kanssa, jotta Neuvostoliiton sukellusveneet eivät pääse tunkeutumaan Pohjanlahdelle.
Lue tästä Tiede ja Ase-lehdessä 45/1987 julkaistu Erik Wihtolin kirjoittama laaja artikkeli Merimiinoitteet Suomen vesillä talvisodassa ja Suomenlahdella 1941: https://journal.fi/ta/article/view/47692
4.12.1939
Merivoimien komentaja saa valtuudet laskea miinoitteita aluevesiemme ulkopuolelle.
Saukko epäonnistuu miinanlaskussa Saarenpään vesillä jäätilanteen takia. Jymy ja Isku laskevat Suursaaren vesille 16 miinoitetta, Vesihiisi laskee 19 miinaa Paldiskin vesille ja Vetehinen 20 miinaa Jumindan vesille.

4.12.1939
Neljä miestä kaatuu miinalaiva Kiviniemellä miinaonnettomuudessa.
Laatokan itärannalla Pitkäniemessä olevaan miinalaiva Kiviniemeen lastataan iltapäiväneljän aikoihin proomusta 25 H M/S-miinaa, jotka tehdään laskukuntoisiksi ja Kiviniemi lähtee miinanlaskuun. Iltayhdentoista aikaan Kiviniemi on määrätyllä laskupaikalla ja miinojen lasku käynnistyy. Käskyn saatuaan aluksen kannen oikealla puolella oleva ryhmä työntää miinaa mereen, kun se äkisti räjähtää peräpeilin alla. Räjähdys vaatii neljän kannella olleen miehen hengen, lisäksi yksi mies haavoittuu. Kaatuneet ovat jaakkimalainen vuonna 1914 syntynyt kirvesmies, alikersantti Väinö Johannes Pekkinen, jaakkimalainen vuonna 1917 syntynyt kalastaja, ylimatruusi Kaarlo Kaksonen, käkisalmelainen vuonna 1917 syntynyt junamies, ylimatruusi Armas Hämäläinen ja sortavalalainen vuonna 1917 syntynyt maanviljelijä, ylimatruusi Urho Johannes Väänänen.[i]
[i] KA, SPK 3010 S/S Kiviniemi 12.10.1939-5.12.1939

15.12.1939
Neuvostoliittolainen vartiovene uppoaa suomalaisten laskemaan miinaan Itäisellä Suomenlahdella.
25.12.1939
Neuvostoliittolainen vartiovene uppoaa suomalaisten laskemaan miinaan Itäisellä Suomenlahdella.
3.1.1940
Neuvostoliittolainen sukellusvene S-2 ajaa Märketin vesillä miinalaiva Louhen laskemaan miinoitteeseen ja uppoaa.
11.1.1940
Saksalainen kauppalaiva Dietrich Hasseldieck ajaa Paldiskin edustalla sukellusvene Vesihiiden laskemaan miinoitteeseen ja uppoaa.
29.1.1940
Neuvostoliittolaiset laskevat Turun edustalle laskuvarjomiinoja, joilla pyritään sulkemaan väylä ulos satamasta. Seuraavien viikkojen aikana laskuvarjomiinoja pudotetaan myös Porin ja Rauman edustalle.


30.10.1940
Perustetaan MiK/HLo:n aseveljet ry (Miinakomppania/Helsingin lohko)
22.6.1941
25.6.1941
Jatkosota syttyy
9.7.1941
Saksalaiset miinalaivat Tannenberg, Preussen ja Hansestadt ajavat Suomesta Saksaan palatessaan Öölannin vesillä miinaan ja uppoavat.
1941
Ensimmäisiä kokonaan Suomessa kehitettyjä miinoja S/40 ja S/41 valmistetaan Janhuan miinapajalla Uudessakaupungissa.
Tästä voit lukea Jean Suomisen muistoja Janhuan miinapajasta.

1941-1944
Jatkosodan aikana merimiinalla on merkittävä rooli merisodankäynnissä Suomenlahdella ja Itämerellä. Esimerkiksi Suomen ja Saksan laivastot laskevat Suomenlahden poikki mittavat miinasulut estääkseen Neuvostoliiton laivaston pääsyn Itämerelle. Suomi, Saksa ja Neuvostoliitto laskevat Suomenlahdelle yhteensä noin 60 000 miinaa, mikä tekee siitä yhden tiheimmin miinoitetuista merialueista toisen maailmansodan aikana.
1941
10.9.1941
Raivaaja R-58 ajaa Suursaaren luona miinaan ja uppoaa
13.9.1941
25.9.1941
Matkustajalaivasta miinalaivaksi muutettu saksalainen Königin Luise uppoaa ajettuaan miinaan Äransgrundin matalikon luona
30.9.1941
Saksalainen sukellusvene UJ 117 uppoaa Hangon edustalla ajettuaan miinaan. Koko aluksen 30-henkinen miehistö menehtyy.

3.11.1941
Raivaaja Kuha 1:llä sattuu miinaräjähdys ja kaksi merisotilasta kaatuu.
28.11.1941
Yhteysalus Porkkala liikennöi Koiviston vesillä. Marraskuussa 1941 se ajaa miinaan ja uppoaa vieden koko 32 hengen miehistön mukanaan. Arkistotietojen mukaan osa vainajista jää mereen. Osa löytyy ja heidät haudataan kotiseutujen sankarihautoihin ja seitsemän mereen jääneen sekä viiden kotiseudulle haudatun kaatuneen nimi kaiverretaan Laivaston muistoristiin. Porkkala nostetaan seuraavana vuonna ja se palaa puolustusvoimien käyttöön.

28.11.1941
Saksalainen hinaaja Föhn on matkalla Hankoniemen ulkopuolella kohti länttä hinaten perässään hinaaja Passatia. Föhn ilmeisesti ajautuu raivaamattomalle alueelle, jossa se osuu miinaan ja uppoaa. Yhteysupseeri ja radisti kaatuvat.
Elokuu 1941
Saksalaiset etenevät Viron rannikolle Tallinnan itäpuolella elokuussa 1941. Neuvostoliiton Itämeren laivasto evakuoi joukkoja Tallinnasta meriteitse. Saksan ja Suomen laivastot ovat laskeneet laajan miinasulun Jumindan niemen edustalle Tallinnasta itään johtavalle väylälle. Evakuointisaattueet ajavat miinakenttään ja niitä pommitetaan. Vaikka Neuvostoliiton Itämeren laivasto onnistuu saamaan läpi merkittävät sota-alukset ja suuren määrän joukkoja, menetykset ovat raskaat: kaikkiaan n. 64 alusta tuhoutuu ja yli 10 000 henkeä menehtyy. Jumindan miinakatastrofi on yksi tuhoisimpia meritaisteluita koko toisen maailmansodan aikana.

Kevät 1942
1942
8.6.1942
Raivaajat SM-1 ja SM-2 ovat raivaamassa Viipurinlahdella Alvatinniemen vanhaa miinakenttää Vatnuorin linjalla. Raivaajien ollessa Alvatinniemen koillispuolella raivaajat SM 1 ja SM 2 nostavat yhdessä miinaa, kun se äkisti räjähti. Onnettomuus vaatii yhden matruusin hengen, lisäksi kolme miestä haavoittuu.

11.6.1942
3. Raivaajalaivueen raivaajat raivaavat Alvatinniemen miinakenttää päivä päivältä. Miehillä on muistissaan muutaman päivän takainen räjähdysonnettomuus, jonka seurauksena yksi miehistä on kaatunut ja kolme haavoittunut, kaksi heistä vaikeasti. Aamulla 11.6. tapahtuu jälleen räjähdysonnettomuus, jossa kaksi matruusia kaatuu, lisäksi yksi mies haavoittuu. Kohtalokkaaksi osoittautunut Alvatinniemen miinakenttä saadaan raivatuksi 14.6. Miinakentältä löytyy 25 miinaa, joista 16 räjähtää tai uppoaa, neljä otetaan talteen ja viisi raivataan räjäyttämällä. Kentältä löytyneistä 130:stä raivausesteestä enin osa hävitetään ja muutama puretaan.
23.7.1942
Hankoniemellä raivaustehtävää suorittava RV-19 on kesäiltana seitsemän aikoihin raivaamassa Gåsörsbuktein miinakenttää. Kesken raivauksen kalustoon tarttuu miina, joka räjähtää surmaten välittömästi kaksi upseeria. Lisäksi kolme miestä haavoittuu, heistä yksi matruusi menehtyy vammoihinsa seuraavana päivänä sotasairaalassa. Räjähdyksen syynä on viallisesti toimiva kalusto ja räjähdystarttujien jääminen kiinni ankkuriköysiin.
30.9.1942
Syyskuun 1942 viimeisenä päivänä 1. Raivaajalaivueen raivaaja Särki laskee Harmajan ulkopuolella raivauskalustoaan. Kesken kaluston laskemisen räjähdystarttujassa tapahtuu räjähdys ja yksi kersantti haavoittuu vaikeasti ja menehtyy vammoihinsa. Lisäksi onnettomuudessa haavoittuu lievästi kolme miestä.
17.2. 1943
Turun laivastoasemalla Pansiossa on koulutustilaisuus aliupseereille. Tauon aikana muutama upseeri tutustuu oma-aloitteisesti esillä olevaan saksalaiseen raivausesteeseen. Syystä tai toisesta raivauseste, jossa on myös vajaan kilon suuruinen räjähdyspanos, on varustettu panoksella ja jätetty tauon ajaksi vartioimatta. Yksi upseereista ottaa raivausesteen syliinsä, mutta hänen otteensa irtoaa ja raivauseste räjähtää. Räjähdys surmaa neljä upseeria.

8.8.1943
2. Meripioneerikomppaniaan kuulunut YM-58 on raivaamassa Lupin ulkopuolella, kun sen havaitaan painuvan pinnan alle perä edellä. Lähellä olleet alukset kiirehtivät pelastustöihin. Aluksella ollut sotamies on hetkeä aiemmin syystä tai toisesta riisunut pelastusvyönsä ja YM-veneen upottua hän uimataidottomana hukkuu. YM-58-veneen uppoaminen johtuu ilmeisesti hakuköyden vikaantumisesta – köysi vetää aluksen pinnan alle.

1944
Neuvostoliittolaiset sukellusveneet aiheuttavat harmia Suomen ja Saksan merenkululle vuoden 1942 aikana. Tämän takia saksalaiset sulkevat koko Suomenlahden laskemalla sulun yli Viron Naissaaresta Suomen Porkkalaan asti. Sulkuun kuuluu monikerroksinen sukellusveneverkko sekä merimiinoja ja raivausesteitä. Sukellusveneverkon laskemiseen tarvitaan erityisiä verkonlaskualuksia, joiden kansilla verkkoestettä pystytään kokoamaan vaijeriverkon palasista.

1944
Välirauhan solmimisen jälkeen Suomea ympäröivillä vesialueilla käynnistyy mittava miinanraivausoperaatio. Kahdeksan vuoden aikana suomalaiset raivaajayksiköt tuhoavat noin 9200 miinaa ja raivausestettä. Yksittäisiä ajomiinoja havaitaan vielä 1970-luvulla.
7.6.1944
18.6.1944
Kesäkuun 18. päivä on vihollisen ilmatoiminnan osalta erittäin vilkas ja 1. Raivaajalaivue joutuu aamusta alkaen useiden hyökkäysten kohteeksi. Kesäillan käännyttyä jo yöksi raivaaja Narvi on osana saattuetta matkalla Viipurinlahdelta länteen. Äkisti aluksen konehuoneeseen osuu pommi, jonka seurauksena ylimatruusi saa surmansa.
22.7.1944
3. Raivaajalaivue operoi heinäkuussa 1944 Ulko-Tammion tuntumassa itäisellä Suomenlahdella. Saksalaiset miinoittavat omilla aluksillaan samoja vesiä ja saksalaisaluksilla on kyseisenä päivänä mukana neljätoista suomalaissotilasta. Saksalaisaluksia vastaan tehdään ilmahyökkäys, jonka seurauksena kolme suomalaismatruusia kaatuu.

18.8. 1944
Saksalainen T 30-alus ajaa miinaan ja katoaa. Aluksen mukana katoaa myös kaksi suomalaissotilasta.
15.9.1944
Saksalaiset laskevat Kotkasta lähtiessään Kirkonmaan ja Haapasaaren välille 156 miinaa. Useita 2. Raivaajalaivueen Kuha-raivaajia on suorittamassa alueella raivausta. Kuha 6:n perän alla räjähtää miina tuhoten aluksen peräosan, aluksen keula jää hetkeksi kellumaan. Seitsemän aluksessa ollutta miestä kaatuu, yksi miehistön jäsen pelastuu sukellettuaan keulaosassa olleen aukon kautta ulos.

19.9.1944
Moskovassa allekirjoitetaan Suomen, Britannian ja Neuvostoliiton välinen välirauhansopimus. Välirauhansopimuksessa Suomi velvoitetaan muun muassa raivaamaan 40 päivässä kaikki rintamalinjan ja uuden rajan väliin jäävät miinat, piikkilangat sekä muut esteet. Samassa yhteydessä asetetaan määräyksiä myös merivoimille. Näiden mukaisesti Suomen tulee ensi tilassa raivata miinoitteita muun muassa Viipurinlahdelta länteen johtavalta pääväylältä, Suursaaren itäiseltä sisääntuloväylältä ja saaren lähivesiltä sekä Porkkalan itäiseltä sisääntuloväylältä. Aikaa tähän annetaan 40 päivää, sama kuin uuden rajan miinanraivaamiseenkin. Myöhemmin edessä on vielä koko Suomenlahden raivaus.
5.10.1944
12.1.1945
Miinalaiva Louhi on palaamassa miinanlaskusta Hangon edustalla. Louheen osuu torpedo ja alus tuhoutuu vieden mukanaan yksitoista miestä.
Miinalaiva Voin valmistui Kolomnan telakalta Moskovan alueella 1916. Alus oli Venäjän keisarillisen laivaston käytössä Helsingissä keväällä 1918. Alus otettiin Suomen laivaston käyttöön lokakuussa 1918 ja se sai nimen M 1. Alus oli laskemassa Suomen laivaston ensimmäistä miinasulkua itäiselle Suomenlahdelle elokuussa 1918. M1 laski 73 kappaletta M/12 ja 56 kappaletta S/S I tyyppistä miinaa kahteen linjaan Koivistonsalmen Pohjoisosaan Härkälän kylän ja Svetlanan matalan välille. Miinoitteen oli tarkoitus osaltaan suojata Koiviston salmessa tukeutunutta englantilaista laivasto-osastoa.
Miinalaiva M 1 teki Suomen laivaston ensimmäisen matkan Itämeren ulkopuolelle. Alus purjehti vuonna 1925 Petsamoon. Purjehduksella aluksen päällikkönä oli John Hertzberg (myöh. Konkola), joka myöhemmin tuli tunnetuksi koululaiva Suomen Joutsenen päällikkönä.
Miinalaiva M 1 ei ollut merenkulkuominaisuuksiltaan kovinkaan hyvä alus eikä kaikkein sopivin miinalaivaksi. Se saikin lempinimen ”Mökkönen”. Siitä huolimatta se oli tärkeä alus miinakoulutuksessa ja ehti toimia myös monissa muissa tehtävissä. M 1 toimi 1930-luvulla myös sukellusveneiden emälaivana. Vuonna 1936 alus sai Kalevalasta peräisin olevan nimen Louhi.
Talvisodan alkupäivinä Louhi laski ensimmäisiä miinoitteita Ahvenanmaan suojaksi. Louhi oli talvisodan aikana yksi tärkeimmistä miinoittajista laskien suurimman osan Ahvenanmaan ja Utön välille lasketuista miinoituksista. Jatkosodan aikana Louhi toimi saattoaluksena ja sukellusvenelaivueen emälaivana ja osallistui edelleen myös miinoitustehtäviin.
Sodassa Saksaa vastaan syksyllä 1944 ja talvella 1945 Louhi jatkoi miinoitustehtäviä. 12.1. 1945 Louhi oli yhdessä miinalaiva Ruotsinsalmen kanssa laskemassa Vantaa 3 miinakenttää Hangon eteläpuolelle. Alukset olivat palaamassa Hankoon suomalaisten VMV-veneiden ja Neuvostoliittolaisten vartioveneiden saattamina, kun Louhen peräosassa tapahtui räjähdys. Louhi upposi vieden mukanaan yksitoista merisotilasta. Pitkään epäiltiin aluksen ajaneen herätemiinaan, mutta myöhemmin arkistotutkimuksissa on selvinnyt, että aluksen upotti saksalainen sukellusvene U-370 joka laukaisi akustisen T5b -torpedon kohti kahta suurehkoa alusta. Hylyllä myöhemmin tehdyt havainnot tukevat tätä tulosta.
Hangon edustalle talvella 1945 lasketut Vantaa -miinakentät ovat osoittautuneet hylkylöytöjen perusteella todella onnistuneiksi. Näistä miinakentistä on löydetty kahden saksalaisen sukellusveneen U-676 ja U-745 hylyt.
Teksti: Mikko Meronen, Forum Marinum

28.6.1945
Tykkimies menehtyy räjähdystarttujaonnettomuudessa.
8.7.1945
II Raivaajaosaston alukset ovat merellä raivaamassa. Kuha-aluksella palvellut ylikersantti jää kahden raivaajan väliin ja ruhjoutuu kuoliaaksi.
4.8.1945
VI Raivaajaosasto on siirtymässä Haminasta Lavansaareen. Kesken matkan osastossa palvellut ylikersantti putoaa mereen ja hukkuu. Hänen kuolemansa todetaan johtuvan sydänkohtauksesta.

5.8.1945
VII Raivaajaosaston AV 104 on Tytärsaaren vesillä, kun tapahtuu miinaonnettomuus. Räjähdyksessä kaatuu aluksella palvellut alikersantti.
16.8.1945
12. Raivaajalaivue on raivaamassa Suomenlahdella, kun räjähdystarttuja aiheuttaa onnettomuuden. Räjähdyksessä kaatuu laivueessa palvellut tykkimies.
2.9.1945
Toinen maailmansota päättyy
3.11.1945
Raivaaja Juho on siirtymässä Kotkasta Haapasaareen. Matkalla se ajaa matalikolle ja uppoaa vieden mukanaan kolme miestä. Myöhemmin Juho vaatii vielä neljännen uhrin, kun alusta nostettaessa nostolaite pettää ja yksi sukeltaja hukkuu.
6.5.1946
10.2.1947
Solmitaan Pariisin rauhansopimus, jossa Suomelta kielletään muun muassa herätemiinojen käyttö. Saksasta hankittujen herätemiinojen kuoret hävitetään, mutta herätekoneistoja varastoidaan ja ylläpidetään 1980-luvulle saakka.
20.7.1947
Haminan rannikkolinnakkeiston yhdysvene Lavansaari I lähtee Kotkan Varissaaresta kuljettamaan lomalle lähtijöitä kaupungin rantaan. Aluksessa syttyy tulipalo päivän kallistuttua juuri 20.7. puolelle. Kaksi matruusia menehtyy aluksen tulipalossa, jonka seurauksena alus myös uppoaa.
30.7.1947
Suursaaren luona raivataan miinaa. II Raivaajaosaston raivaaja Ahven 6 on raivaamassa Veitkarin luona Haapasaaren itäpuolella sarvimiinaa. Putto ja Hämäläinen siirtyvät raivattavan miinan luokse soutuveneellä. Miina tarttuu raivauskalustoon ja räjähtää. Onnettomuus vaati molempien miesten hengen.[i]Putto ja Hämäläinen siunataan mereen 7.9. Tilaisuudessa on mukana kaksikymmentä 2. Raivaajaosastoon kuulunutta alusta sekä emälaiva Suomen Joutsen. Avoneliön muotoon ryhmittyneiden alusten liput vedetään puolitankoon ja Merivoimien pastori Iivola siunaa mereen jääneet ruumiit laivaston pastori Narvolan avustaessa. Tilaisuuteen osallistuu sekä asetovereita että omaisia. Sekä asetoverit, omaiset että laivaston komentaja laskevat mereen seppeleitä. Tilaisuus päättyi Laivaston Soittokunnan säestämään virteen ”Sun haltuus rakas isäni”. Merellä vietetyn hartauden jälkeen Haapasaaren kirkossa järjestetään muistohetki.[ii]
[i] Norman Simosen päiväkirja, 30.7.1947
[ii] Sisämaa-Laatokka 10.9.1947, s. 4
Raivaajamme kannelta alettiin laskea venettä veteen. Sotilasmestari P. laskeutui veneen mukana ja irrotti taavettitaljojen koukut veneestä.
– Kuka lähtee mukaan?
Lähtijöitä oli useita. Ylikersantti H. ehti ensin. Hän laskeutui köyden varassa veneeseen, vaihtoi paikkaa sotilasmestarin kanssa ja asettui soutamaan. Vene irtosi aluksesta. Heiteltiin sukkeluuksia puolin ja toisin kuin hyvästiksi.
– Hei, sinullahan on vielä niitä hyviä savukkeita jäljellä! Tarjoahan niitä nyt meille vielä lähtiäisiksi.
Ylikersantti souti veneen uudelleen aluksen kylkeen. Oli vielä tupakkapula, ja hyvä savuke oli tervetullut. Savukerasiaa pitelevä käsi kurottautui kohti reelinkiä, jossa savuke toisensa jälkeen hävisi odottaviin kouriin.
– Anna vain viimeinenkin savukkeesi. Ethän sitä enää itse tarvitse. Tämähän on kuitenkin sinun viimeinen matkasi, huusi joku savukkeesta osattomaksi jäänyt poistuvalle veneelle.
– Tarvitsen kuin tarvitsenkin, sanoi ylikersantti, sytytti itselleenkin savukkeen ja alkoi soutaa aluksesta poispäin.
Veneen jättämä kiilamainen vana hävisi meren pinnalta sitä mukaa kuin vene eteni.
Veneen lähestyessä miinaa lehahti sen päältä kirkuen lentoon viimeinenkin itsepäinen lokki. Ylikersantti käänsi veneen asetusten mukaisesti tuulen päälle perä kohden miinaa. Sotilasmestari kävi vatsalleen veneen pohjalle. Lähimmän aluksen ja veneen väliä oli kolmisensataa metriä. Me muut, joilla sattui olemaan kiikari, tarkastelimme purkajien työtä. Nyt sotilasmestari näytti jo irrottaneen ensimmäisen osan ja asetti sen taakseen veneen pohjalle. Nyt hän etsi jotain uutta työkalua, ehkä pihtejä, katkaistakseen sähköjohtimet. Ylikersantti pidätteli airoilla venettä. Nyt sotilasmestari kumartui uudelleen miinan ääreen.
– Voi hyvä Jumala!
Siinä ei enää olekaan venettä eikä miehiä, ei kumpaakaan miestä. Jotain tummaa lenteli ilmassa, miesten ja veneen palasia. Samanaikaisesti kun tärisyttävä räjähdys kohtasi korvamme ja me sen tajusimme, putoili ilmasta mereen epämääräisiä kappaleita. Hetken ne piiskasivat vettä kuin rakeet peltoa, sitten oli kaikki hiljaista. Kohdalle sattunut lokkikin putosi räjähdyksen voimasta alas ja jäi levitetyin siivin makaamaan vatsalleen veteen.
Me tuijotimme älyttöminä toisiamme ja merta. Ymmärsimme tapahtuneen, mutta emme tahtoneet uskoa, ettei sotilasmestaria ja ylikersanttia enää ollut. Laskimme veneet vesille ja soudimme paikalle. Pyörimme siinä etsien ja kuin ihmettä odottaen. Vain laudankappaleita ja kuollut lokki kellui paikalla, missä äsken oli ollut vene ja kaksi miestä. Muuta ei enää näkynyt.
Meri oli ottanut kaiken.[i]
[i] Kansa taisteli 11/1960
31.12.1950
Raivaus päättyy laajassa mittakaavassa, mutta jatkuu vielä kahden avovesikauden ajan.
1953
1957
1950-luku
1960-luku
1960-luvulla yritetään herätemiinojen hankintaa ja oman herätemiinan kehitystyö alkaa. Herätekoneiston kehitystyö naamioidaan herätemiinojen raivaukseen käytettäväksi harjoituslaitteeksi. Raivausharjoituslaite Rala I valmistuu vuonna 1979. Se rakennetaan heräteraivauksen harjoittelua varten. Rala I laitteessa on käytännössä miinan herätekoneisto sekä merkkipoijuja, jotka nousevat pintaan sen merkiksi, että raivaus on onnistunut.

30.7.1961
Haapasaaressa paljastetaan valtakunnallinen muistomerkki
Tästä voit katsoa muistomerkin paljastustilaisuudesta tehdyn Finlandiakatsauksen:
1968
Puolustusvoimat hankkii Skinnarvikin alueen Kemiöstä. Miinojen ja räjähdysaineiden varastointia siirretään kauemmas asutuskeskuksista. Miinapaja ja myöhemmin myös ohjushuoltola sijoittuvat Skinnarvikin alueelle.
1970-luku
1974
1979
Herätemiinan kehitystyö edistyy raivausharjoituslaitteiden kokeilujen myötä. Raivausharjoituslaite (RALA I) laitteisto on varustettu omalla herätekoneistolla.
1979
Aika TBD
Hankitaan ensimmäiset miinanetsintään tarkoitetut viistokaikumittaimet. Ne mahdollistavat tarkempien pohjakarttojen tekemisen ja mahdollistavat varsinaisen miinanetsinnän.
1980-luvun loppu
1983
Neuvostoliitosta ostetaan ensimmäiset herätemiinat. Ne saavat Suomessa tunnukset PM-83-1 ja PM-83-2.
1985
Britanniasta ostetaan Stonefish-herätemiinoja. Ne saavat Suomessa tunnuksen PM-85E. Miinoista kehitetään myöhemmin pienemmät versiot PM-85R ja PM-85S. Jälkimmäisen kehityksessä on mukana suomalainen räjähdysainevalmistaja Forcit Oy.
1988
Rannikkotykistölle kehitetään oma pienikokoinen rannikkomiina PM94. Ensimmäiset rannikkomiinan räjäytyskokeilut tehdään 1987-1988 . Prototyyppi hyväksytään vuonna 1988. Syksyllä 1988 tehdään räjäytyskokeita Forcit Oy:n kehittämällä uudella muovisidosteisella räjähdysaineella ja tulokset ovat erinomaisia. Maaliskuussa 1989 tilataan ensimmäinen koe-erä uusia miinoja. Rannikkomiinan kokeilutoiminta jatkuu rannikkotykistössä vuoteen 1998 saakka.

1990-luvun alku
Oma suomalainen kehitystyö johtaa PM90-herätemiinan valmistukseen. Miinan herätekoneisto ja sensorit ovat kotimaista tuotantoa. Miinassa hyödynnetään elementtimiinan latausta.
Tästä voit lukea lisää suomalaisesta herätemiinojen kehitystyöstä: Vuosikirja 2019 (PDF)
1990-1991
1991
22.3.1995
22.10.1997
Pietarissa järjestetään Itämeren miinavaarasta vapautumisen 40-vuotismuistojuhla
1990-luku
Kuha- ja Kiiski -luokan raivausjärjestelmiä parannetaan. Kehitetään uusi akustinen raivauskalusto AK-97 ja MG-97 elektrodiraivain sekä uusi GPS-paikannustietoa hyödyntävä raivauksenhallintajärjestelmä.

1993
Käynnistetään Miina 2000-hanke. Ensimmäiset tutkimukset suoritetaan vuonna 1993. Seuraavaa herätemiinaa kehitetään Miina 2000 -hankkeessa. Patria Oy kokoaa yhteen suomalaisia yrityksiä miinan kehitystyöhön ja Forcit Oy tuottaa uuden muovisidosteisen epäherkän räjähdelatauksen. Yhteistyö johtaa kotimaisen digitaalitekniikkaan perustuvan PM04-miinan valmistukseen.
2000
Maaliskuussa 2000 astuu voimaan laki, jonka perusteella sotien jälkeiseen miinanraivaukseen osallistuneet miehet rinnastetaan rintamaveteraaneihin. Se tarkoittaa miinanraivaajaveteraaneille kuukausittain 246 euron rintamalisää ja maksutonta hammashoitoa. Enemmän kyse on kuitenkin siitä, että miinanraivaajat saavat lopultakin tunnustuksen tekemälleen työlle.
17.3.2000
Suomessa järjestetään raivauksen päättymisen 50-vuotispäivä. Tilaisuuteen on kutsuttu myös venäläisiä miinanraivaajaveteraaneja.
2007
DA-Group aloittaa PM90-miinan herätekoneiston modernisoinnin. Nykyisin DA-Groupin omistama Surma on mukana uuden herätekoneiston valmistuksessa. DA-Groupin kehitystyö herätekoneiston osalta ja PM04 miinasta saadut kokemukset hyödynnetään uuden räjähdelatauksen valmistamisessa. Hankkeen myötä syntyy uusin herätemiinamalli PM16
5.6.2012
Italiasta hankitaan 2010-luvun alussa kolme miinantorjunta-alusta MHC Katanpää, MHC Vahterpää ja MHC Purunpää. Ensimmäisenä Suomeen tuodaan miinantorjunta-alus Katanpää, joka kuljetetaan Suomeen kesäkuussa 2012. Alusluokka parantaa Merivoimien miinanetsintäkykyä. Varustuksena aluksilla on pohjankartoitusta varten Kongsbergin valmistama autonominen vedenalainen kulkuneuvo eli AUV Hugin 1000 sekä Saabin valmistama ROV -laitteisto.

merikuljetuksena. PUOLUSTUSVOIMAT


2013
PM90 ryhdytään modernisoimaan DA-Groupin kehittämällä herätekoneistolla versioksi PM90MOD. PM16 herätemiina kehitetään yhteistyössä suomalaisen teollisuuden kanssa. Forcit Oy toimii miinan päätoimittajana ja DA-Group kehittää miinaan herätekoneiston.


2015
Toukokuussa 2015 hallitusohjelmaan kirjataan Laivue 2020-hanke, jonka myötä rakennetaan neljä uutta Pohjanmaa -luokan monitoimikorvettia. Yksi korvettien tärkeistä ominaisuuksista on hyvä miinoituskyky. Ne korvaavat vuonna 2015 käytöstä poistetun miinalaiva Pohjanmaan, kaksi poistuvaa Hämeenmaa -luokan miinalaiva sekä neljä Rauma-luokan ohjusvenettä.
27.1.2015
Miinanraivausmuistomerkki Pietariin
SUOMENLAHDEN VENÄLÄISET MIINANRAIVAAJAT SAIVAT MUISTOMERKIN PIETARIIN
Pietarin Serafimovin hautausmaalla paljastettiin 27. tammikuuta 2015 Suomenlahden ja Itämeren miinanraivauksessa kaatuneiden merisotilaiden muistomerkki, jossa seuraava teksti: ”Punalipun Itämeren laivaston raivaaja-alusten sankarillisille merimiehille, jotka henkensä uhalla kävivät miinasotaa Itämerellä 1941-1945, mursivat Leningradin miinasaarron 05.06.1946 ja poistivat miinavaaran vuonna 1962. Ikuinen kunnia ja ikuinen muisto kaupungin puolustajille, jotka antoivat henkensä sotilaallista velvollisuuttaan täyttäessään OVR:n ja merivoimien raivaajaprikaatien merellisen miinasodan veteraanit, Piiritetyn Leningradin asukkaat”.
Järjestön OVR (Ohrana vodnogo raiona = Vesialueiden suoja) veteraanien puuhamies, kommodori Nikolai Ivanov, on suomalaisillekin tuttu. Hän iloitsee pitkäaikaisen hankkeen toteutumisesta ja kertoo, että muistomerkin perustukseen on muurattu kapseli, jossa on 1300 kaatuneen nimet. Kaatuneita tiedetään toki olleen enemmän, joten nimien etsintää jatketaan. Ivanov kertoo myös, että Pietarin kaupunginhallitus on käynnistänyt muistomerkkihankkeen myös Kronstadtissa. Takavuosien veteraanitapaamisissa suomalaiset miinanraivaajaveteraanit saivat venäläiskollegoiltaan viljalti tunnustusta muistomerkkiasioiden hyvästä hoidosta: Kun Suomessa on 1960-luvulta alkaen pystytetty seitsemän muistomerkkiä, Pietari sai ensimmäisensä vasta 2000-luvun alussa sikäläisen Merisotakoulun pihalle. Nyt siis saatiin aikaan toinen. Ivanov lähettää omasta ja OVR:n veteraanien puolesta parhaat toivotuksensa suomalaisille miinanraivaajaveteraaneille
Lähde: Rannikon puolustaja 2/2015/Matti Mäkinen, kommodori evp
2020
DA-Group tuo markkinoille uuden TURSO MM30 herätemiinan. DA-Group.
20.3.2024
DA-Group myy merimiinateknologian liiketoiminnan Forcit Groupille.
DA-Group jatkaa merimiinojen osalta elektroniikkavalmistajana, mutta teknologian kehittäminen ja markkinointi siirtyy Forcitille.
Kesäkuu 2024
Itämeren maat solmivat aiesopimuksen merimiinayhteistyöstä
Suomen johdolla. Sopimukseen liittyvät Tanska, Viro, Saksa, Latvia, Liettua, Puola ja Ruotsi.
https://www.navalnews.com/naval-news/2025/10/finland-to-lead-naval-mines-cooperation/
15.5.2026
Avataan Miinanraivaajakillan toteuttama Virtuaalinen merimiinamuseo



























