Kilta toimi alkuun nimellä Satakunnan Miinanraivaajakilta ja se oli Turussa toimivan Miinanraivaajakillan alaosasto. Alkuun ajatuksena oli toimia pysyvästi Turun killan alaosastona. Satakuntaan perustettiin oma kilta pitkälti siksi, että raivaajaveteraanit halusivat pitää yhteyttä keskenään, mutta maantieteellinen etäisyys Turussa toimivaan kiltaan koettiin liian pitkäksi ja kokousmatkat turhan pitkiksi. Ensimmäinen perustava kokous pidettiin 22.9.1994 Porin Nuorisotalolla. Turun Miinanraivaajakilta auttoi satakuntalaisia oman yhdistyksen perustamisessa ja yhteydenpito toimi molemmin puolin. Yhdistys rekisteröityi 5.6.1996 nimellä Satakunnan Miinanraivaajat ry. Yhdistys olisi halunnut rekisteröityä nimellä Satakunnan miinanraivaajakilta ry, mutta nimeä ei hyväksytty Patentti- ja rekisterihallituksessa. Vuonna 2000 yhdistyksen nimeksi muutettiin Valtakunnallinen Satakunnan Miinanraivaajat ry. Nimenmuutoksen taustalla oli se, että jäsenpohja oli koko valtakunnan alueelta ja mutta moni koki, ettei voi liittyä maakunnalliseen yhdistykseen. Arkikäytössä killan nimenä oli yhä Satakunnan Miinanraivaajat ry.

Yhdistyksessä oli jäseniä enimmillään reilut 160 henkilöä. Jäseneksi on hyväksytty henkilö, joka on osallistunut miinanraivaukseen tai saanut miinanraivauskoulutuksen. Yhdistyksen sääntöjen 2 § sanoo yhdistyksen tarkoituksesta muun muassa seuraavaa:

Vuosikokous järjestettiin vuosittain helmi-maaliskuussa ja tämän lisäksi sekä johtokunta että jäsenistö kokoontuivat 4-5 kertaa vuodessa. Jäsenistön ja hallituksen kokouspaikkoja vaihdeltiin, vuosikokous vakiintui vietettäväksi Sokos Hotel Vaakunassa. Toinen vakiintunut vuosittainen tapahtuma oli pikkujoulun vietto marraskuun lopulla Rantakartanossa. Yhdistys järjesti jäsenistölleen myös lukuisia päivän mittaisia kotimaan matkoja. Kohteina olivat muun muassa Keuruun luontopuisto (2001), Vaasan ja Pohjanmaan retki (2003), Pansion Miinamuseo (2005), Suomenlinna (2006), Turun Saaristo (2007), Kangasala ja Keurusselkä (2008), Hämeenlinnan tykistö- ja Panssarimuseo (2009), Porin saaristo (2010) sekä Kuuskajaskari (2011).

Jäsenistöä muistettiin monin tavoin. Onnitteluadresseja lähetettiin 70 ikävuodesta eteenpäin aina kun jäsen täyttää joko pyöreitä tai puolipyöreitä vuosia. Yhdistyksellä oli oma lippu, pöytäviiri ja miinapysti. Viirin on suunnitellut merikarvialainen Pentti Kangas.

Yhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi Eero Lehtovaara. Hän luopui puheenjohtajuudesta terveydellisistä syistä vuonna 2004. Puheenjohtajuus siirtyi varapuheenjohtajana toimineelle Viljo Viljaselle. Viljo Viljanen oli aiemmin sihteerinä ja oli taloudenhoitajana toimivan Pekka Raitaniemen ohella yhdistyksen perustajajäsen. Pekka Raitaniemi oli Viljo Viljasen jälkeen killan viimeinen puheenjohtaja. Yhdistyksen toiminta on päättynyt mutta yhdistystä ei ole toistaiseksi purettu. Yhdistyksen purkautuessa sen omaisuus lahjoitetaan Satakunnan keskussairaalan lastenosastolle, paitsi sotahistoriallista arvoa omaava omaisuus, joka luovutetaan miinamuseolle.