Vuonna 1944 meidät pojat komennettiin sotatoimialueelle nostomiehiksi. Olin IV. Armeijakunnassa 316. Ilmasuojelukomppaniassa. Asepukua minulla ei ollut ja tehtävät olivat lähinnä harjoittelua ym. Jos vaikka tuli ilmahälytys, piti kokoontua tiettyyn paikkaan. Avustimme palokuntaa ja teimme muitakin hanttihommia. Olin komennettuna välirauhaan asti.
Syyskuun 13. päivänä 1946 aloitin armeijaurani, olin hakenut palvelukseen vapaaehtoisena. Ensimmäinen palveluspaikkani oli Helsingin Laivastoaseman merikomppania, jossa minusta tuli matruusi. Toukokuussa 1947 pääsin siviiliin ja hakeuduin värvätyksi. Osoitteena minulla oli Turku ja siellä Pikku-Berliini. Pikku-Berliinissä vierähti viikko ja sain komennuksen II Raivaajaosastoon. Palveluspaikaksi tuli Kuha 12 ja minusta miinamatruusi. Lähinnä työni oli kaluston käsittelyä, eli raivauskaluston laskua ja nostoa vintturin avulla. Kuha oli myös meidän majoituspaikkamme, meitä oli aluksella kuusi miestä. Kuhalla ruokahuolto pelasi hyvin, aluksella kun oli oma kokki.
Raivauspäivät olivat pitkiä, keskimäärin 18-tuntisia. Aamulla työt alkoivat aina viimeistään kuudelta ja päivä päättyi illalla kymmenen jälkeen, usein vasta puoliltaöin. Raivasimme Pikku-Tytärsaaren tuntumassa ja Suursaaren itäpuolella. Jokusen kerran otimme kiinni Suursaaren laituriin. Ensimmäisellä kerralla saimme laittaa itse köydet laituriin kiinni, mutta seuraavalla kerralla oli jo neuvostoliittolaisia ottamassa köysiä vastaan, eikä meillä ollut enää asiaa edes laiturille. Kävimme Suursaaressa lähinnä silloin kun kuljetimme neuvostoliittolaista politrukkia Vanhankylänmaan ja Suursaaren välillä. Osastomme alukset olivat usein tukeutuneina Vanhakylänmaan laituriin. Saimme mennä aina laiturissa ollessamme maihin. Emäaluksemme oli Suomen Joutsen, saimme sieltä muun muassa muonituksen ja kävimme saunassa. Siellä toimi myös ”kauppa”. Aluksen lääkintäaliupseeri myi muun muassa juotavaa ja tupakkaa, täysin luvatta tietenkin. Yksi värvätty puolestaan myi aluksen muonaa ulkopuolisille. Kiinni jäätyään hän sai potkut. Meidän tupakkakauppias ei jäänyt kiinni, muutoin hänkin olisi varmaan saanut potkut.
Raivauskauden päätyttyä jouduin Katajanokalle konekurssille. Keväällä 1948 minut komennettiin I. Raivausosastoon ja aluksena oli Amerikasta saatu DR-9. Työskentelin aluksella konemiehenä. Majoitustilat tuossa aluksessa olivat onnettoman pieniä. Emäaluksenamme oli tuolloin Von Döbeln, ja raivasimme enimmäkseen Hangon edustalla.
Meille maksettiin vaararahat kuukausittain. Tämä aikaansai toisinaan ongelmia joidenkin käyttäessä rahat alkoholiin. Vanhankylänmaassa yksi mies hukkuikin, muistaakseni humalassa. Miinojen tuhoamisesta maksettiin erillinen korvaus vasta kauden lopussa.
Alukset joissa työskentelin, olivat dieselkäyttöisiä. Halkosouvia ei meillä onneksi ollut. Tankkaus hoitui Vanhankylänmaan aikoina Haapasaaren laiturialueella, jonne oli tullut Shellin alus. Hangon aikoina tankkasimme joko Hangossa tai Lappohjassa.
Vuonna 1948 sain komennuksen jälleen kerran Turkuun. Siellä otettiin käyttöön Taisto-luokan torpedoveneet, joista poistettiin torpedoputket. Päädyin taas raivaustyöhön konealiupseerin roolissa. Taisto oli raivaustyössä varoveneenä. Eli jos jotain olisi sattunut, me olisimme nopeana veneenä olleet hetkessä paikalla. Vauhdin takasivat kaksi 1150 hv:n konetta, ja nopeimmillaan kuljimme 52,5 solmua. Se oli aika kyytiä! Meidän piti käyttää syöksyvyötä, jotta suolet eivät liiku kovassa vauhdissa! Laivueemme emäaluksena oli jälleen Suomen Joutsen. Kävimme siellä toisinaan syömässä tai aterioimme kuivamuonaa. Taisto oli myös erittäin ahdas, minä nukuin jokusen kerran koneen päällä kun muualle ei enää mahtunut.
Raivauskauden 1948 päätyttyä veimme Suomen Joutsenen Helsingistä Turkuun myrkytettäväksi: laivassa oli rottia ja torakoita. Samalla Joutsenta kunnostettiin muutoinkin. Joutsen hinattiin Kustaanmiekalla neuvostoliittolaisten hallinnoiman Porkkalan ulkokautta länteen. Paluumatkalle ulkoministeriö oli jostakin syystä hankkinut meille luvan ajaa Kustaanmiekalla suoraan miehitetyn alueen läpi. Neuvostoliittolaiset valvoivat meitä tarkasti ja hyvissä ajoin ennen heikäläisten hallinnoimaa vesialuetta tuli komennus laittaa kiikarit pois. Vuosien 1948-1949 välisen talven ajoin YM 63-venettä Hietalahden ja Melkin välillä.
Vapaata meillä ei raivauskaudella juurikaan ollut. Muistan joskus Turussa ollessani käyneeni torilla ja siellä olisi ollut tarjolla muun muassa ”Laivaston Linnean” palveluksia. En tarvinnut niitä. Menin naimisiin juhannuksena 1948 ja siirryin tuolloin rannikkotykistöön. Päädyin Suomenlinnan Rannikkolinnakkeistoon, palvelin muun muassa Isosaaressa ja Kuivasaaressa. Asuin alkuun appiukkoni luona Melkissä. Jäin rannikkotykistöstä eläkkeelle vuonna 1972.