Asevelvollisuuteni alkoi tammikuussa vuonna 1947 ilmoittautumisella Pikku-Berliinissä. Sieltä siirryimme Meripataljoonaan Pansioon. Majoituimme alkuun Väinämöisellä. Nukuimme siellä riippumatoissa kylki kyljessä. Niissä oli hyvä nukkua. Aamulla meillä oli muutama minuutti aikaa kerätä riippumatot pois ja samassa tilassa jossa yöllä nukuimme, päivällä opiskelimme ja ruokailimme.

Alokasajan jälkeen minä päädyin höyrykonematruusin koulutukseen. Vapun aikoihin pääsin laivalle, minut määrättiin tykkivene Karjalaan lämmittäjäksi. Karjala kuului Miinalaivue 1:een. Laivueessa oli myös muun muassa tykkiveneet Turunmaa, Hämeenmaa ja Uusimaa, amerikkalaisia hinaajia ja Ruotsinsalmi. Raivasimme muun muassa Suursaaren lähellä ja Hangon edustalla. Suursaaren tuntumassa emme saaneet mennä maihin, emmekä edes laituriin. Ollessamme Suursaaren lähellä näimme kerran kaukana horisontissa Väinämöisen, joka oli ollut majapaikkamme ja juuri myyty neuvostoliittolaisille.

Karjala toimi tuolloin myös kadettien aluksena. He hoitivat kansipalvelusta, koneosastossa oli meitä varusmiehiä. Miinanraivauksen ohella teimme pari koulutuspurjehdusta. Samoin kadettien koulutukseen kuului koulutusammuntoja ja tulenjohtoharjoituksia Helsingin edustalla.

Alkuun vahti kesti neljä tuntia ja lepoa oli kahdeksan tuntia. Förstimme oli kuitenkin sen verran vauhdikas, että hän laittoi meidät vapaavuorolla töihin, muun muassa rapsuttamaan ruostetta irti. Lämmittäjänä tehtäväni oli muun muassa lapioida hiiltä kattiloihin. Karjalassa oli kaksi kattilaa. Bunkrasimme hiiltä Hangosta ja Helsingistä, varasto riitti keskimäärin kahdeksi viikoksi kerrallaan. Kun löysimme miinoja, ne tuhottiin useimmiten ampumalla kannella olevilla tykeillä miina upoksiin. Kerran miina tarttui raivauskalustoon ja oli lähellä ettei se aiheuttanut suurta tuhoa. Ajoimme syvänteen kohdalle ja katkaisimme kaluston vaijerit.

Lomia ei juuri ollut, Pansiossa saimme jokusen iltaloman. Karjalalla palvellessani muistelen käyneeni myös Hangossa ja Kotkassa muutaman kerran iltalomilla. Raivauskauden aikana sain yhden viikon pituisen loman.  Meillä oli värvättyjen ja kadettien kanssa hyvät välit. Toisinaan pelasimme pokeria ja sököä.

Ruoka laivalla oli aika kurjaa. Perunat olivat täynnä ituja, aamuisin meille annettiin aina kokkareista ruispuuroa ja mehukeittoa. Muistaakseni emme saaneet tuoretta kalaa kertaakaan koko varusmiesaikana. Ja joka aterialla, oli ruokana mitä vain, oli myös kolmionmallinen pala Koskenlaskijajuustoa. Minulla meni armeijan jälkeen vuosia niin, etten suostunut syömään sitä ollenkaan. Hangossa kävimme jokusen kerran syömässä ravintolassa. En ole koskaan ollut niin hoikka kuin olin armeijan jälkeen.

Meille maksettiin vaararahaa käsittääkseni sen mukaan, monenako päivänä olimme miinakentällä. Usein huomasimme, että siirryimme Helsingistä Hankoon tai toisin päin yötä vasten, näin vaararaha kertyi aina kahdelta vuorokaudelta. En ole asiasta varma, mutta näin oletimme. Meille maksettiin vaararahat vasta siviiliin päästessämme, minä käytin osan niistä teettämällä itselleni kunnollisen puvun.